Ikääntyneet

Ikääntyneen aliravitsemus ja sen hoito

Hanna Kautiainen

ETM, ravitsemusasiantuntija

Perhe-elämästä ja mökkeilystä innostuva ruokaharrastaja, joka nyhjää vaikka tyhjästä päivällisen pöytään.

6. huhtikuuta 2020

Ikääntyneen ruokavaliossa on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä energian ja proteiinin saannista ruokahalun heikkenemisestä huolimatta. Vaikka ikäännyttäessä lähes aina menetetään lihasmassaa, niin selkeä painon putoaminen on kuitenkin hälyttävää. Tahaton painon putoaminen on usein merkki vajaaravitsemuksesta.

Huonosta ruokahalusta huolimatta on tärkeää, että ikääntynyt saa syömästään ruoasta saa riittävästi energiaa, proteiinia ja muita tärkeitä ravintoaineita. Tahaton painon putoaminen on usein seurausta vajaaravitsemuksesta, mikä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti yleiseen hyvinvointiin, tulehdusalttiuteen, lihaskuntoon ja sairauksista toipumiseen. Painon muutoksista tulisi aina mainita läheisille, kotihoidon henkilökunnalle tai esimerkiksi lääkärille.

Painon putoamiseen on reagoitava

Ikääntyminen, sairaudet ja lääkitykset voivat heikentää ruokahalua. Myös haju- ja makuaistissa tapahtuu muutoksia, eikä ruoka välttämättä maistu enää yhtä hyvin. Ikääntyneen sopiva painoindeksi (BMI) on 25-30 kg/m2, mikä on suositeltua normaalipainoa hiukan korkeampi. Tahaton painon putoaminen on aina hälyttävä merkki, johon tulee reagoida heti. Jos ruoka ei maistu ja paino vain putoaa, on omaisten tai hoitohenkilökunnan tehtävä tarvittavia muutoksia ruokavalioon. Päivittäistä energiansaantia voi onneksi turvata monin eri tavoin.

Tunnista vajaaravitsemus ja aliravitsemustila

Ikääntyneen vajaaravitsemuksen ja aliravitsemustilan tunnistaminen on tärkeää, jotta ravitsemustilan heikkenemiseen pystytään puuttumaan riittävän aikaisessa vaiheessa. On tärkeää muistaa, että vajaaravitsemus ei aina näy päällepäin. Ylipainoinenkin voi kärsiä proteiinialiravitsemuksesta ja sen aiheuttamasta lihaskadosta.

Ravitsemustilan arviointiin on nopeita työkaluja (esimerkiksi MNA-testi ja NRS2002-lomake) , joita omaiset ja hoitohenkilökunta voivat käyttää ikääntyneen ravitsemustilan arviointiin ja seurantaan.

Apua ravinnonsaantiin

Kun ruoka ei maistu, tärkeintä on turvata riittävä energian ja proteiinin saanti. Tällöin kannattaa välttää kevyttuotteita ja suosia paljon proteiinia sisältäviä ruokia niin pääaterioilla kuin välipaloillakin. Perinteisen lautasmallin sijaan käytä kolmasosiin jaettavan lautasmallin ideaa, jossa 1/3 annoksesta edustaa proteiinin lähdettä. Ruokajuomaksi voi myös valita proteiinipitoisemman Valio Plus™ maidon.

Syödyn ruoan määrää voidaan yrittää kasvattaa ruoan yksilöllisellä maustamisella. Annoksia voidaan täydentää esimerkiksi juustoraasteella, kastikkeella, maustekurkuilla, punajuurella, ketsupilla tai sinapilla kunkin ruokailijan mieltymyksien mukaan.

Ruokiin saadaan lisää energiaa täydentämällä niitä neutraalinmakuisella, pehmeitä kasvirasvoja sisältävällä rasvalisällä. Sen voi sekoittaa esim. puuroon, perunasoseeseen tai kasviksien joukkoon. Kiusauksien, perunasoseen ja gratiinin muodossa tarjotusta aterian hiilihydraattilisukkeesta saa myös enemmän energiaa kuin keitetyistä vaihtoehdoista (perunat, riisi, pasta). Leivän päällä voidaan käyttää runsaammin leipärasvaa.

Ruokaa on hyvä olla tarjolla säännöllisesti, mielellään noin kolmen tunnin välein. Jos ruokahalu on huono, on helpompaa syödä useita pieniä aterioita kuin pari suuri. Jos koko ateria ei maistu, kannattaa annoksesta syödä ainakin proteiinia sisältävä osa eli liha, kana, kala tai maito-/kasviproteiinista koostuva pääraaka-aine. Ruokajuomana on hyvä suosia maitoa, piimää tai täydennettyä kasvipohjaista juomaa. Jälkiruoka voi toisiaan maistua paremmin kuin pääruoka. Jälkiruokana kannattaa tarjota ravinteikkaita vaihtoehtoja, kuten jogurttia, rahkaa, vanukkaita, lettuja tai pannukakkua.

Valmisruoat, puolivalmisteet ja kotihoidon tarjoamat palvelut tuovat helpotusta ruoanvalmistukseen, jos ikääntyneen tai omaisen oma jaksaminen ei riitä. Ruokailun onnistumiseksi on myös tärkeää kiinnittää huomioita suun kuntoon ja nielemiskykyyn, ja tarvittaessa tarjota ruoka rakennemuunnellussa muodossa.

Välipalat osaksi päivän (ja yön) aterioita

Päivän mittaan on hyvä olla tarjolla erityisesti erilaisia proteiinipitoisia välipaloja. Hyviä välipaloja ovat esimerkiksi juustovoileivät, jogurtit, viilit, rahkat ja vanukkaat. Sellaisenaan syötävät välipalat eivät vaadi valmistusta, ja niitä on helppo varata jääkaappiin reilumpikin satsi – tarvittaessa vaikka yölläkin syötäväksi.

Useat juomat toimivat hyvinä ravintoaineiden ja energian lähteinä. Janojuomana kannattaa suosia vettä, mutta välipalojen yhteyteen on hyvä valita erilaisia energiaa ja ravintoaineita sisältäviä juomia, kuten maitoa, piimää, juotavia jogurtteja ja täysmehuja. Kannattaa kokeilla myös sokeroituja mehukeittoja, proteiinipirtelöitä ja pikkulasten vellejä.

Tarvittaessa yöpalaksi voi varata sängyn viereen helposti syötävän tai juotavan pienen annoksen marjakiisseliä tai -puuroa, marjakeittoa tai avaamattoman pakkauksen maitoa tai smoothieta.

Muista nämä, jos ruoka ei maistu ja paino putoaa:

Tärkeintä on turvata riittävä energian ja proteiinin saanti.
Tarjotun ruoan ravintoainetiheyden on hyvä olla mahdollisimman suuri.
Ravinnonsaanti todennäköisesti kasvaa, kun:
- Tarjotaan ruokaa noin 3 tunnin välein pieninä annoksina.
- Yöpaasto ei veny liian pitkäksi (yli 11 h)
- Ruoka maustetaan mieleiseksi. Lisätään ruokaan: mausteita, juustoraastetta, maustekurkkua, puolukkahilloa tai sinappia/ketsuppia.
- Suositaan paljon proteiinia sisältäviä tuotteita kaikilla pääaterioilla ja välipaloilla.