Lehmien talven ruoka säilötään kesällä

Lehmien ruokinta perustuu Suomessa nurmesta tehtyyn säilörehuun. Koska nurmi ei Pohjolassa kasva ympäri vuoden, täytyy se säilöä talvea varten. Maitotiloilla nurmesta korjataan kesän aikana talteen kahdesta kolmeen rehusatoa. Talvella lehmä saa siis ravintonsa kesällä tehdystä säilörehusta. Nurmen lisäksi säilörehua tehdään palkokasveista, nurmen ja palkokasvien seoksista sekä jonkin verran viljasta.

Suurin osa lehmän ravinnosta on nurmea

Lehmä on märehtijä. Siksi sillä on kyky hyödyntää kuitupitoisia karkearehuja, joista Suomessa parhaiten menestyy nurmi. Lehmä saa sisäruokintakaudella 40 – 60 prosenttia ravintonsa kuiva-aineesta säilörehusta. Kuiva-aineella tarkoitetaan rehun määrää, mistä on vähennetty rehukasvin sisältämä vesi. Tärkeää on, että hyvälaatuista ja maittavaa karkearehua on aina tarjolla, ja että eläimillä on mahdollisuus päästä syömään yhtä aikaa. Tuorekiloina ilmaistuna nurmisäilörehun ja laidunnurmen yhteenlaskettu osuus ravinnosta on noin 75 prosenttia.

Lehmä tarvitsee maidon muodostamiseen paljon energiaa ja ravintoaineita. Nurmikasveista tehty säilörehu onkin lehmien tärkeintä ravintoa. Rehunurmen kasvivalinnoilla ja korjuuajankohdalla voidaan vaikuttaa säilörehun rehuarvoon. Esimerkiksi puna- ja valkoapilat sekä erilaiset virnat ja mailaset lisäävät säilörehun valkuaispitoisuutta, jolloin varsinaisen valkuaisrehun määrää voidaan vähentää.

Maitotilayrittäjät viljelevät itse lähes kaikki nurmirehut, koska niiden käyttömäärät ovat suuria. Ostorehuja ovat usein rehuvilja sekä rypsi- ja rapsirouhe ja muut täydennysrehut. Rehuvilja on viljelty Suomessa, mutta muiden täydennysrehujen kotimaisuusaste vaihtelee.

Suomessa öljykasvien viljelystä ei saada riittävästi valkuaisrehua lypsylehmien tarpeisiin, joten varsinkin rapsirouhe on tuontitavaraa. Öljy- ja palkokasvien viljely on haasteellista, ja siksi näiden kasvien tuotanto ei ole houkutellut riittävästi suomalaisia viljelijöitä. Myös lähes kaikki vitamiinit ja osa kivennäisaineista, kuten suola, tuodaan ulkomailta. Lypsylehmän rehujen kotimaisuusaste on arviolta noin 76 – 88 prosenttia kuiva-aineesta.