Miten maitotila voi pienentää oman raakamaidon hiilijalanjälkeä jo nyt?
Maitotiloilla on tehty vuosikymmenten ajan paljon työtä tuottavuuden parantamiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi, ja raakamaidon hiilijalanjälkeen on voitu vaikuttaa esimerkiksi nurmen viljelyyn, lannan varastointiin, lehmien hyvinvointiin tai sähkön- ja energiankulutukseen liittyvillä keinoilla. Suurin osa toimenpiteistä on jo maitotiloille tuttuja, ja yleensä ilmastopäästöjä pienentävät keinot ovat myös taloudellisesti kannattavia. Valion tilakohtaisen hiilitaseen seurannassa käytetään Suomen ilmastoon ja olosuhteisiin kehitettyä ja sertifioitua CARBO® ympäristölaskuria. Sen avulla Valion maitotilat voivat laskea oman tilansa ilmastovaikutukset ja selvittää tehokkaimmat toimet niiden pienentämiseksi.
Suosi nurmea
Suosimalla nurmen viljelyä ja eläinten nurmivaltaista ruokintaa voimme pienentää huomattavasti maidon hiilijalanjälkeä. Vaikka maaperän hiilitaseen muutosta ei vielä oteta huomioon nykyisissä ilmastovaikutusarvioinneissa, sillä on todellisuudessa hiilijalanjälkeä pienentäviä vaikutuksia.
Kivennäismailla nurmen viljely sitoo hiiltä ilmakehästä ja eloperäisillä mailla se hillitsee kasvihuonekaasujen vapautumista maaperän orgaanisesta aineksesta. Viljojen ja öljykasvien viljely puolestaan vapauttaa kivennäismaiden maaperään varastoitunutta hiiltä ja aiheuttaa suurempia kasvihuonekaasupäästöjä orgaanisesta maaperästä.
Jos maitotilalla on mahdollisuus kasvattaa nurmen viljelyn osuutta sekä nurmisäilörehun käyttöä lypsykarjan ruokinnassa, se on ilmaston kannalta järkevää. Monipuolisesti eri kasvilajeja sisältävällä nurmella on myös vaikutus ympäristöön, sillä monilajinen nurmi sitoo paremmin ravinteita ja hillitsee ravinnehävikkiä. Siten viljelyn rehevöitymis- ja happamoitumispotentiaalit laskevat, ja alueellinen biodiversiteetti kasvaa.
Turvepelloilla viljely on optimoitava
Turpeen ja orgaanisen aineen hajoaminen lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Orgaanisilla mailla kasvihuonekaasujen muodostumismäärään voidaan vaikuttaa esimerkiksi vedenkorkeutta säätämällä. Toki kaikilla lohkoilla tämä ei ole käytännössä mahdollista.
Mitä enemmän orgaanista ainesta on veden alla, sitä vähemmän syntyy kasvihuonekaasupäästöjä. Viljely on kuitenkin suunniteltava niin, ettei satotaso kärsi, kun vedenkorkeutta nostetaan.
Uusien turvepeltojen raivaamista on yritettävä välttää ja etsiä keinoja parantaa jo viljelyssä olevan viljelyalan satopotentiaalia. Tämä voi olla haastavaa, jos maitotilan rehuntarve on kasvussa karjakoon lisääntyessä.