Nirsoileva syöminen
Ulkoilusta ja retkeilystä innostuva herkuttelija, jonka parhaat hetket vietetään yhdessä pöydässä.
Aika, pitkäjänteisyys, kannustus ja myönteinen ilmapiiri auttavat pientä maistelijaa monipuolistamaan ruokavaliotaan. Nirsoilusta ei pääse nopeasti eroon, mutta kärsivällisyydellä ruokavalio laajenee. Mikä avuksi, kun lapsi nirsoilee?
Nirsoilevan lapsen vuoksi ei ole suurta aihetta huoleen. Lapsen kiinnostus uusia ruokia kohtaan vaihtelee päivästä toiseen sekä ikäkausittain. Lapsi voi olla terve ja kasvaa normaalisti, vaikka välillä vanhemmista saattaa tuntua ettei lapsi juuri syö mitään, tai syö vain valikoiden. Syömisen haasteet ovat yleisiä etenkin leikki-iässä. Vaatii vanhemmilta kärsivällisyyttä jatkaa samojen ruokien tarjoilua, samalla odottaen, että lapsen rohkeus erilaisia ruokia kohtaan kasvaa. Ruokarohkeaksi opitaan vain ajan kanssa.
Uuteen makuun totuttelu voi vaatia 10-20 maistamiskertaa — muista kannustava ruokapuhe!
Lapset ovat erilaisia, myös suhtautumisessaan ruokaan. Toiset lapset ovat rohkeita ja ennakkoluulottomia maistajia, kun taas toiset vaativat useita maistamiskertoja ja rauhallista tutustumista uusiin ruoka-aineisiin. Vanhempien on tärkeää tukea pientä maistelijaa: ruokavalion sujuvan laajenemisen avainasioita ovat kannustus, myönteinen ruokailuilmapiiri sekä kiireetön ruokailuhetki.
Uuteen makuun totuttelu voi vaatia 10–20 maistamiskertaa, joillakin vielä enemmän. Maistamiskertojen väliin ei kannata jättää liian pitkää aikaa, vaan uuden maun maistelua kannattaa harjoitella kerran viikossa. Tarjoathan myös aina jotain tuttua uuden ruoan kanssa. Ethän myöskään pakota, tai lahjo lastasi maistamaan, vaan kannusta lastasi alkuun vaikkapa tutkimaan uutta ruokaa. Muista muutenkin myönteinen ruokapuhe, ja kiitä lastasi vaikkapa siitä, miten mukavasti hän keskustelee ruokapöydässä.
Muista kannustava ruokapuhe
- Syödään yhdessä ja muistetaan myönteinen ruokapuhe: ”Hienosti istuit ja keskustelit tänään pöydässä”. Jätetään huomioimatta se, jos lapsi ei tänään halunnut maistella ruokia. Myönteisen ruokapuheen avulla ylläpidetään miellyttävä ilmapiiri eikä ruokailutilanteesta muodostu ikävää valtataistelua.
- Ei maanitella, pakoteta tai lahjota syömään, mutta kannustetaan: ”Toivon että syöt sen verran, että jaksat tänään leikkiä kavereiden kanssa”.
Vinkkejä ruokarohkeuden kasvattamiseen:
- Perheen yhteisissä ruokahetkissä lapsilla on mahdollisuus ottaa mallia muilta perheenjäseniltä.
- Kunnioitetaan lapsen syömistahtia ja annetaan lapsen syödä rauhassa.
- Lapsi saa itse päättää, minkä määrän hän syö. Vanhempi sen mitä on tarjolla. Jos mahdollista, anna lapsen itse ottaa ruokaa haluamansa määrä.
- Pieneksi jäänyttä pääruoka-annosta ei korvata ylimääräisillä välipaloilla. On hyvä muistaa, että lapsen syömät ruokamäärät vaihtelevat kaikilla lapsilla eri aterioilla ja eri päivinä. Lapsille on toimiva kylläisyydensäätelyjärjestelmä: kun ruokaa on tarjolla monipuolisesti ja säännöllisin väliajoin (5−6 ateriaa päivässä), voi lapsi syödä jollain aterialla tavanomaista enemmän, mutta seuraavalla aterialla taas vastaavasti tavanomaista vähemmän.
- Uudet ruoka-aineet on hyvä tarjota yksi kerrallaan, piilottelematta, samalla kertaa entuudestaan tuttujen ruokien kanssa.
- Lapsen kannattaa antaa tutustua ruokiin kaikilla aisteilla (maku, haju, tunto, kuulo) ja ottaa hänet mukaan ruoanlaittoon, jolloin esimerkiksi kasviksiin voi olla helppo tutustua pilkkomisen ja pesemisen lomassa.