Koivunlehdet tarttuvat kesätuulen vireeseen ja aurinko on niin korkealla, ettei se luo varjoja. Lämpimässä ilmassa tuoksuu luonto, kaikki kesän kukoistavat kasvit – ja myös tilan eläimet. Tässä kansallismaisemassa Pelto-Mattilan maitotilallisen Sami Suttisen mieli lepää. Hän siirtyi vuoden 2019 alussa sukupolvenvaihdoksen kautta tilan omistajaksi .
Pelto-Mattilan tilalle tehtiin luonnon monimuotoisuutta arvioiva kartoitus vuoden 2020 kesäkuussa. Siitä selvisi esimerkiksi se, että tilalla sijaitseva koivikkohaka eli vanha laidunalue, jossa tilan ensimmäiset lehmät ovat laiduntaneet runsaat sata vuotta sitten, sisältää monimuotoisuutta osoittavia tärkeitä kasvilajeja. Laajemmin Pelto-Mattilan tilan laitumien kupeesta löytyy esimerkiksi purtojuurta, mäkitervakkoa ja niittynätkelmiä, joista pölyttäjähyönteiset pitävät.
“Tarkkailemme laitumen nurmea päivittäin ja suunnittelemme lehmien laiduntamista paljonkin, jotta se toimisi lehmien ja nurmen kannalta mahdollisimman hyvin. Laitumet on jaettu ensin lohkoihin ja siitä edelleen pienempiin palstoihin, joilla lehmien annetaan laiduntaa korkeintaan 12 tuntia kerrallaan, ettei nurmea ei nyhdetä liian lyhyeksi. Kun laidun saa levätä, luonto kiittää, ja lehmät puolestaan saavat tuoretta laadukasta ravintoa”, maataloustieteen maisteriopintoja Helsingin yliopistossa viimeistelevä Katri kuvailee.
Siinä missä ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia on tutkittu ahkerasti, emme vielä lainkaan tiedä, mitä luonnon monimuotoisuuden heikentyminen lopulta tarkoittaa. Katria ilahduttaa erityisesti laiduntavien lehmien läheisyydessä esiintyvien kottaraisten pesiminen tilalla, sillä laji taantui Suomessa voimakkaasti 1960-luvulta alkaen elinympäristöjen muutoksen ja talvehtimisalueiden ympäristömyrkkyjen takia. Nyt kannat ovat olleet taas kasvussa ja laiduntava lehmä on kottaraiselle tärkeä kumppani.
“Luonto on siinä mielessä ihmeellinen, että kun tietyt asiat tekee ajallaan ja positiivisen kierteen saa aikaan, ekosysteemi lähtee vahvistamaan itse itseään”, Sami kertoo.