Ravitsemus- ja terveysväitteet

Elintarvikkeiden terveysmarkkinointi EU-maissa on yhdenmukaistunut. Elintarvikkeiden markkinoinnissa saa käyttää vain hyväksyttyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä.

Väitteiden tieteellinen arviointi

EU:n ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen mukaan kaikkien markkinoilla käytettävien väitteiden tieteellisen taustan on oltava arvioitu ennen kuin väite voidaan hyväksyä käytettäväksi. Arvioinneista vastaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, EFSA:n (European Food Safety Authority), ravitsemuskysymyksiä käsittelevä paneeli, jonka lausuntojen perusteella komissio päättää väitteiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Hylätyt väitteet poistetaan käytöstä siirtymäajan kuluessa.

EFSA:n ravitsemuskysymyksiä käsittelevään paneeliin kuuluu noin 20 alan asiantuntijaa ympäri Eurooppaa. Paneeli arvioi väitteen takana olevan tutkimusnäytön ja antaa komissiolle päätöksenteon tueksi lausunnon tutkimusnäytön riittävyydestä. EFSA:n toimintaperiaatteisiin kuuluvat riippumattomuus ja puolueettomuus, eli paneelin jäsenet eivät toimiessaan edusta maitaan tai instituuttejaan.

Ravitsemusväite

Ravitsemusväite toteaa, esittää tai antaa ymmärtää, että elintarvikkeella on hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Ravitsemusväite on siis elintarvikkeen terveydelle hyödylliseen ravintosisältöön liittyvä väite, kuten sisältää D-vitamiinia. Se voi koskea esimerkiksi tuotteen energiamäärää (kcal) tai tuotteen sisältämiä ravintoaineita. Sydänmerkki katsotaan Suomessa ravitsemusväitteeksi.

Esimerkkejä ravitsemusväitteistä:

• runsaskuituinen; elintarvikkeessa oltava kuitua vähintään 6 g/100 g tai 3 g/100 kcal

• rasvaton; rasvaa korkeintaan 0,5 g/100 g tai 0,5 g/100 ml

• runsaasti proteiinia; tuotteessa vähintään 20 % kokonaisenergiasta tulee proteiineista

• ei lisättyjä sokereita; tuotteeseen ei ole lisätty sokereita eli mono- tai disakkarideja tai muita elintarvikkeita, joita käytetään makeutustarkoituksessa. Tuote voi kuitenkin luontaisesti sisältää sokereita.

Ravitsemusväitteen käyttö edellyttää aina ravintoarvotietojen merkitsemistä. Lisäksi ravitsemusväitettä saa käyttää vain, jos elintarvike sisältää kyseistä ravintoainetta lainsäädännön mukaisen minimimäärän.

Mitkä eivät ole ravitsemusväitteitä?

Ravintoaineen laatuun tai määrään liittyviä ominaisuuksia ei katsota ravitsemusväitteiksi. Esimerkiksi laktoositon, vähälaktoosinen, gluteeniton ja erittäin vähägluteeninen eivät ole ravitsemusväitteitä. Merkintöjä ainesosien käytöstä elintarvikkeen valmistuksessa tai ainesosien ominaisuuksia kuvaavia väitteitä ei myöskään tulkita ravitsemusväitteiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi sokeroitu, makeuttamaton, maidoton ja lisäaineeton.

Lisätietoa ravitsemusväitteistä löydät Ruokaviraston sivuilta.

Terveysväitteet

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä ja mainonnassa käytetään usein terveysväitteitä eli väitteitä elintarvikkeen tai sen ainesosan hyödyllisistä vaikutuksista terveydelle. EU-lainsäädännön mukaan väitteen tulee olla hyväksytetty etukäteen, jotta väitettä on luvallista käyttää. Muut kuin hyväksyt terveysväitteet ovat kiellettyjä. Terveysväitteen tulee perustua vankkaan tieteelliseen näyttöön. Suurin osa terveysväitehakemuksista onkin hylätty.

EU-komissio on julkaissut listan tieteellisesti perustelluista ja hyväksytyistä terveysväitteistä. Komission päätöksenteossa käytetään pohjana EFSA:n ravitsemukseen erikoistuneen asiantuntijapaneelin lausuntoja elintarvikkeiden ja niiden ainesosien terveysvaikutuksista. Hyväksyttävän terveysväitteen taustalla tulee olla riittävästi EFSA:n tiukat vaatimukset täyttäviä tieteellisiä tutkimuksia. Puutteellisen tieteellisen näytön vuoksi hylättyjä terveysväitteitä ei ole saanut käyttää tuotteiden markkinoinnissa enää 14.12.2012 jälkeen.

Terveysväitteiden käytön ehtoja

EU:n hyväksymän terveysväitteen käyttö markkinointiviestinnässä edellyttää, että tuote täyttää väitettä koskevan ravintoaineen osalta tietyt vaatimukset. Ravintoainetta tai ainesosaa on oltava elintarvikkeessa riittävä määrä, jotta terveydelle hyödyllinen vaikutus on mahdollista saada. Esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden ja energiaravintoaineiden riittävät määrät perustuvat lainsäädännön asettamiin raja-arvoihin.

Väitettä esitettäessä on selvästi tuotava esiin sekä täsmällinen vaikutus että aineosa, johon väite perustuu. Terveysväitteen käyttö edellyttää myös ravintoarvotietojen merkitsemistä pakkaukseen.

Terveysväitteet jaetaan kahteen ryhmään (artikla 13 ja 14). Artikla 13:n listalta löytyvät terveysväitteet ovat ns. ”toiminnallisia väitteitä” eli väitteitä, jotka liittyvät elimistön normaaliin toimintaan, kuten vastustuskykyyn, laihtumiseen ja kasvuun. Artikla 14:n väitteet koskevat lasten kehitystä ja terveyttä sekä sairauden riskin vähentämistä.

Esimerkkejä hyväksytyistä terveysväitteistä (artikla 13):

• Kalsium ja D-vitamiini edistävät lihasten normaalia toimintaa
• Proteiini edistää lihasmassan kasvua
• D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa
• Kalsium, D-vitamiini ja fosfori edistävät luuston ja hampaiden pysymistä normaalina
• B2- ja B12-vitamiinit edistävät vireystilaa ja B2-vitamiini ylläpitää ihon terveyttä