Suo, kuokka ja Jussi − miten voimme pienentää turvepeltojen päästöjä?

Turvemaa, esimerkiksi suo, varastoi luonnontilaisena paljon hiiltä. Suomi on yksi maailman soisimpia maita ja meillä on historiallisesti kuivattu paljon soita pelloiksi. Esimerkiksi Karjalan evakoista moni sai viljeltäväkseen soisia korpimaita, ja uudet sukupolvet jatkavat viljelyä samoilla seuduilla.

Maidon hiilijalanjäljen nollaamisen yksi iso haaste liittyykin soista raivattujen peltojen muita peltoja isompiin päästöihin. Kuivattujen peltojen viljelyssä hiiltä vapautuu ilmakehään, kun turpeen hajoaminen voimistuu esimerkiksi ojituksen ja maanmuokkauksen seurauksena. Turvepeltoja kutsutaan usein myös orgaanisiksi maiksi tai suopelloiksi.

Maidontuotannossa pääosa pelloista on nurmiviljelyssä. Nurmipeitteisen turvepellon ilmastopäästöt ovat alhaisemmat verrattuna tilanteeseen, jossa turvepellolla viljellään yksivuotisia kasveja, kuten kevätviljoja. (Lähde: Luonnonvarakeskus Luke, s. 9)

Tieteentekijöiden ja maatilojen yhteistyötä

Turvepeltojen päästöjen vähentäminen on iso ja haastava työ, ja siksi tarvitsemme mukaan niin luonnonvara-alan asiantuntijat kuin maitotilat. Järjestimme lokakuussa 2019 turvepeltoseminaarin asiantuntijoille ja tutkijoille. Kuulimme mielenkiintoisia puheenvuoroja turvepeltojen nykytilanteesta ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuuksista.

Joulukuussa 2019 järjestimme Valion turvepelto-hackathonin. Kutsumme joukkueet tutkijoista ja maitotiloista maatalousalan opiskelijoihin ideoimaan käytännön pilotteja turvepeltojen päästöjen vähentämiseksi. Pilottiprojektit maitotiloilla käynnistyivät kesällä 2020.

Valio on mukana Luonnonvarakeskuksen vetämässä, kolmivuotisessa OMAIHKA-hankkeessa, jossa kehitetään ratkaisuja nautakarjatilojen orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja tuotetaan tietoa kansallisen ilmastopolitiikan tueksi. Turvepeltojen kasvihuonekaasumittauksia tehdään neljällä valiolaisella tilalla.

Säätösalaojitusta ja tilusjärjestelyjä

Luonnonvarakeskus Luken mukaan turvepeltojen osuus Suomen peltopinta-alasta on noin 10 prosenttia. Turvepellot tuottavat yli puolet kaikista suomalaisen maatalouden ilmastopäästöistä eli noin 6,3 miljoonaa tonnia CO2-ekvivalenttia. Turvepeltojen päästöjä on vähennettävä merkittävästi, jotta voimme saavuttaa hiilineutraalin maidon tavoitteen.

Turvepeltojen osuus on viime vuosina hieman noussut johtuen pellonraivauksesta. Kun maitotila haluaa laajentaa toimintaansa, sillä on oltava riittävästi peltoa, jolle levittää lanta. Olemme kehittäneet uusia ratkaisuja lannan käsittelyyn, jotta maitotilojen ei tarvitsisi tulevaisuudessa hankkia uutta peltoa, kun lehmien määrä kasvaa.

Kannustamme maitotiloja vähentämään turvepeltojen kasvihuonepäästöjä. Uusien turvepeltojen raivauksen välttäminen ja kaikkein huonoimpien turvepeltojen viljelystä luopuminen ovat tehokkaimpia keinoja. Tähän voidaan päästä esimerkiksi parantamalla kivennäismailta saatavien nurmisatojen tasoa ja tekemällä peltojen tilusjärjestelyjä. Muita keinoja ovat esimerkiksi säätösalaojitus, jolla nostetaan ja pohjaveden pinnan korkeutta pellolla sekä mahdollisimman kattava peltojen kasvipeitteisyys läpi vuoden.

Kasvihuonekaasupäästöjä raportoidaan Suomessa tällä hetkellä useammalla raportointisektorilla. Turvemaiden kasvihuonekaasupäästöt lasketaan osaksi maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektorin (LULUCF) -päästöjä eli ne eivät näy tilastoissa osana maataloussektorin ja maidontuotannon tai muun ruoantuotannon kasvihuonepäästöjä. Lue lisää maidon hiilijalanjäljestä.