Aminohapot
Perhe-elämästä ja mökkeilystä innostuva ruokaharrastaja, joka nyhjää vaikka tyhjästä päivällisen pöytään.
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat suurikokoisia molekyylejä, jotka muodostuvat yhteen liittyneistä aminohapoista. Aminohappoja on 20 erilaista, ja ne jakautuvat välttämättömiin ja ei-välttämättömiin aminohappoihin.
Eri eläinlajeille eri aminohapot ovat välttämättömiä. Välttämättömät aminohapot tulee saada ravinnosta, sillä niitä elimistö ei voi muodostaa muista yhdisteistä. Sen sijaan ei-välttämättömiä aminohappoja voidaan muodostaa elimistössä muista aminohapoista.
Ihmiselle välttämättömiä aminohappoja on yhdeksän, ja kunkin tarve on 0,5-1,5 g/vrk. Kaikkia aminohappoja tarvitaan proteiinien syntetisoimiseksi, joten jo yhden välttämättömän aminohapon puute häiritsee proteiinisynteesiä. Kasvavien lasten proteiinintarpeesta 40 % tulisi kattaa välttämättömillä aminohapoilla, aikuisilla riittää 20 %.
Aminohapot ovat monessa mukana
Aminohappojen tärkein tehtävä elimistössä on toimia lihasten ja muiden kudosten rakenneproteiineissa. Aminohappoja tarvitaan myös ravintoaineiden kuljettamiseen elimistössä ja ne osallistuvat lukuisin biokemiallisiin reaktioihin, jotka säätelevät mm. kasvua, hormonitoimintaa, vastustuskykyä, tulehdusreaktioita, hermoston välittäjäaineiden tuotantoa ja kehon happamuutta. Yksittäisenkin aminohapon puute voi aiheuttaa häiriöitä elimistön toiminnassa.
Proteiinien aminohappojärjestys, rakenne, kolmiulotteinen järjestäytyminen sekä keskinäiset sidokset vaikuttavat niiden imeytymiseen, toimintaan elimistössä ja siihen, miten elimistö pystyy käyttämään niitä hyväkseen. Ravinnosta imeytyneet aminohapot kulkeutuvat maksaan, joka on niiden pääasiallinen hajotuspaikka. Maksa säätelee elimistön tarpeen mukaan aminohappojen pääsyä verenkierron kautta muiden kudosten hyväksikäytettäväksi. Haaraketjuiset aminohapot – joita on runsaasti esimerkiksi maidon proteiinissa – kuitenkin siirtyvät suoraan lihaskudokseen, jossa lihakset käyttävät ne hyväkseen.
Toisin kuin hiilihydraatit ja rasvat, proteiinit eivät juurikaan varastoidu myöhempää tarvetta varten. Jos proteiinia saadaan ravinnosta yli tarpeen, ne muutetaan energiaksi tai varastoidaan elimistöön rasvana. Tämän vuoksi proteiinia on hyvä nauttia sopivassa määrin ja tasaisin väliajoin jokaisella aterialla.
