Maidontuotannon metaanipäästöt ovat pienentyneet vuosien 1960–2020 välillä kokonaisuudessa 57 prosenttia ja litrakohtaisesti noin 35 prosenttia. Väheneminen johtuu eläinten tuotantokyvyn, terveyden ja ruokinnan parantumisesta sekä lehmien määrän vähenemisestä. Maidontuotannon yhteydessä syntyvät metaanipäästöt muodostavat Suomen olosuhteissa noin 50 prosenttia maidon hiilijalanjäljestä. Noin 85–95 prosenttia maitotuotteiden hiilijalanjäljestä muodostuu alkutuotannosta. Metaanimäärää on edelleen mahdollista laskea.
Metaania syntyy maidontuotannossa lehmän pötsissä ruuansulatuksen yhteydessä sekä maitotilalla lannan käsittelystä ja varastoinnista. Hiilidioksidin tavoin metaani on kasvihuonekaasu, jonka ilmastoa lämmittävä vaikutus ilmakehässä on lyhyempi, noin 10 vuotta, mutta 28 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi. Metaani hajoaa ilmakehässä 10–12 vuodessa hiilidioksidiksi.
Tuoreen tutkimuksen* mukaan maidontuotannon metaanipäästöt Suomessa ovat laskeneet 60 vuoden aikana 57 prosenttia. Vähenemistä selittää osaltaan lehmien määrän väheneminen, mutta myös lehmien parantunut tuotantokyky, hoito ja ruokinnan laatu.
”Nykyään lehmät pystyvät tuottamaan samalla rehumäärällä enemmän maitoa kuin 1960-luvulla. Metaanin määrä on vähentynyt lehmien syömää rehua kohden, koska pötsin mikrosynteesi on tehostunut ja käymistyyppi muuttunut. Maidon kokonaistuotanto oli suurimmillaan vuonna 1965, jolloin se oli 3 650 miljoonaa kiloa ja metaanintuotanto noin 110 miljoonaa kiloa vuodessa. Vuoteen 2020 mennessä luvut laskivat 2 300 miljoonaan maitokiloon ja 48 miljoonaan kiloon metaania vuodessa vuonna 2020. Näin ollen metaanin kokonaistuotanto väheni 57 prosenttia”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) senior advisor, professori Pekka Huhtanen.
Märehtijöiden tuottama metaani on kiertävää hiiltä
Lehmä röyhtäilee metaania keskimäärin noin 450 grammaa päivässä. Metaania syntyy noin 20 grammaa maitokiloa kohden, kun laskelmassa huomioidaan lehmän kasvatus vasikasta aikuiseksi.
Märehtijöiden tuottama metaani poikkeaa fossiilisten polttoaineiden kuten esimerkiksi öljyn poraamisesta tai kivihiilen louhinnasta vapautuvasta metaanista siten, että se on ns. kiertävää hiiltä, jonka muodostuminen alkaa ilmakehässä jo valmiiksi olevasta hiilidioksidista. Fossiilisten polttoaineiden tuotannosta syntyvät kaasut ovat lähtöisin syvältä maankuoresta, jonne ne ovat varastoituneet miljoonien vuosien ajan.
”Nurmikasvit sitovat ilmakehästä hiilidioksidia, lehmät syövät nurmea ja käyttävät sen siten energiaksi ja muuntavat maidoksi, ja päästävät hiilidioksidiksi muuttuvaa metaania takaisin ilmakehään. Jos maitoa tuottavien lehmien määrä säilyy vakiona, ilmakehän metaanimäärä asettuu ajan myötä tasapainoon, jossa lehmät tuottavat saman verran metaania, kuin sitä ilmakehässä itsestään hajoaa. Siten ilmastoon ei synny lisälämmitysvaikutusta. Tällä hetkellä ilmakehässä oleva Suomen lypsykarjan tuottama metaani on noin puolet siitä, mitä se on ollut maksimissaan 1960-luvulla”, Pekka Huhtanen tarkentaa.
Metaanipäästöjä voidaan laskea edelleen 30–40 prosenttia seuraavien 15 vuoden aikana
Ruokinnan muutosten avulla voidaan vähentää suoraan metaanin muodostumista ruuansulatuksessa. Esimerkiksi kasviöljyjen ja kauran käytön avulla voidaan saada noin 5–10 prosentin vähenemä.
”Rehulisäaineiden, kuten Valion maitotiloilla pilotoidun, 3-nitroksipropanolia sisältävän rehulisäaineen avulla metaanipäästöjä voidaan vähentää jopa 25–30 prosenttia nykyisestä. Pidemmällä aikavälillä vähennystä voidaan saavuttaa tehostamalla lehmien rehun käyttöä eläinjalostuksen keinoin sekä kasvattamalla lehmän elinikäistä tuotosmäärää. Nämä toimet vähentävät myös muita kasvihuonekaasupäästöjä kuin metaanipäästöjä ja parantavat tuotannon kannattavuutta. Lannan hyödyntäminen biokaasuksi pienentää metaanipäästöjä vielä 5 prosenttia lisää”, Valion ilmasto-ohjelmasta vastaava johtaja, Juha Nousiainen kertoo.
Märehtijöiden avulla saamme korkealaatuisia elintarvikkeita pohjoisillakin pelloilla, ihmiselle soveltuvat ruokakasvit eivät aina tuota riittävän laadukasta satoa kannattavasti, mutta lehmille maistuva nurmi kasvaa hyvin. Noin puolet Suomen peltopinta-alasta ovat tällaisia, ja siksi nurmipohjaisen ruoantuotanto on järkevää myös huoltovarmuuden näkökulmasta.
”Meidän on kuitenkin ehdottomasti pyrittävä vähentämään metaanin päästöjä kaikista lähteistä”, Juha Nousiainen summaa.
Taustatietoa:
- Maidontuotannon osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on pysynyt koko 2000-luvun noin 3–4 prosentissa (Tilastokeskus 2017).
- Metaanipäästöt vastaavat Suomen olosuhteissa noin puolta maidon hiilijalanjäljestä, ja lypsykarjan pötseissään tuottama metaani on noin 2,5 prosenttia Suomen vuoden 2020 kasvihuonekaasupäästöistä.
- Metaani-inventaario toteutettiin keräämällä lehmä- ja tuotantomäärät ja lehmien elopainot virallisista tilastoista vuosilta 1960–2020. Lehmien uudistusnopeus määritettiin laskennallisesti eläinmäärien pohjalta ja lehmien ruokinnan koostumus määritettiin rehunkulutustietojen pohjalta. Lehmien rehunkulutus määritettiin tuotetun maitomäärän ja ruokintanormien pohjalta. Metaanin tuotanto määritettiin ruokinnan koostumuksen ja rehunkulutuksen perusteella pohjoismaisella Karoline-lypsylehmämallilla. Tulevaisuuden metaanin vähentämisskenaarioita mallinnettiin Lypsikki® maitotilamallin** avulla.
*Methane production inventory between 1960-2020 in the Finnish Dairy sector and the future mitigation scenarios. Pekka Huhtanen, Aleksi Astaptsev & Juha Nousiainen.
** Huhtanen & Nousiainen 2012, Livestock Science 148 (2012) 146–158
