Maitotölkki pukeutui kuosiin – tutustu suunnittelijoihin
Valio kutsui viisi kuvittajaa suunnittelemaan maitotölkeille uudet kevätvaatteet. Tutustu suunnittelijoihin. Minkä kuosin valitsisit omalle ikkunalaudallesi vai aiotko kerätä koko sarjan?
Ilona Partanen – Kasvutarha ja Laidunkukat
Suunnittelemissani kuvituksissa keskiössä ovat kasvit ja kasvu. Lähestyin teemaa ”Viljele hyvää” kahdesta näkökulmasta. Kasvutarha-kuosin inspiraationa toimi oman kotiviidakon kasvattaminen. Siinä kasveja pursuaa kastelukannuistakin. Toivottavasti tämä kuvitus motivoi kaikkia niitä pieniä taimia, joita purkeista pian pilkistää.
Laidunkukat-kuosi vie meidät ulkoilmaan, lapsuusmuistoihin Pohjois-Karjalan maalaismaisemiin. Kuvituksesta voi löytää laitumilla rehottavat voikukat, peltojen pientareilla kasvavat lemmikit, sirkuttavat pikkulinnut ja kaikenlaiset pörräävät pikkuöttiäiset.
Lapsena ajattelin, että minusta tulee joko biologi tai kuvittaja. Rakastan kuvittaa monialaisesti niin pakkauksia, tiloja kuin lastenkirjoja. Kuvittaminen on keino valjastaa mielikuvitukseni, mahdollistaa mahdoton.
Ruoanlaittajana olen luovan kuvittaja-minän vastakohta, en osaa toimia lainkaan luovasti! Tästä syystä pidän enemmän leipomisesta, jossa on tärkeää noudattaa tarkkoja reseptejä. Rakastan makeita jälkiruokia, happamia marjoja ja pirteitä sitruksia.
Mikko Saarainen – Viidakko
Halusin luoda kuvituksen, joka on iloinen, rehevä ja runsas kokonaisuus. Kuvan viidakkomaisen kasvillisuuden inspiraation lähteenä ovat huonekasvit työpöytäni vieressä. Toivon, että kuvitus tuo katsojalle iloa ja piristystä päivään.
Pienestä pitäen piirtäminen on ollut tärkeä harrastus, ja sarjakuvapiirtäjä oli lapsuuden unelma-ammattini, josta tuli totta. Työskentelen kuvittajana ja sarjakuvapiirtäjänä erilaisten toimeksiantojen sekä omien projektien parissa. Parasta kuvittajan työssä on asioiden visualisointi, maailmojen ja tarinoiden luominen, sekä jatkuva omien taitojen kehittäminen.
Pidän hyvästä ruoasta. Usein kuitenkin määrä korvaa laadun, sillä olen melko laiska ruoanlaittaja. Siksi kokkaan kerralla ison satsin ruokaa, jota on helppo ja nopea tehdä.
Satu Kettunen – Pieni puutarha
Kuvitukseni nimi on Pieni puutarha, ja siinä kasvatuksia hoitaa maapallon kasveille ehkä tärkein puutarhan väki, maan pienet, pölyttäjähyönteiset. Halusin tuoda kuvan pääosaan nämä kasveille ja meille elintärkeät öttiäisolennot. Luonnossa on niin paljon, mitä ihmetellä!
Minusta myös ihmisen pitää saada säännöllisesti vähän metsän humusta ja multaa kynsiensä alle. Se parantaa immuunipuolustusta ja ravitsee sielua. Minua ilahdutti ajatus, että kuvitus voisi innostaa lapsia (kuin myös aikuisia!) perustamaan omia ikkunalautaviljelmiään.
Olen aina tykännyt piirtää, askarrella, ommella ja tehdä käsilläni asioita. Opiskelin aluksi vaatesuunnittelua, mutta opiskelujeni aikana huomasin, että itseasiassa mallistojen tueksi tehdyt fiiliskuvat ja tarinallisuus kiehtoivat minua enemmän. Kuvittajan tutkintoa ei Suomessa ole, mutta vaihdoin taidekasvatuksen opintoihin, ja tein osana opinnäytetyötäni esikoiskuvakirjani Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu. Tuon jälkeen olen kirjoittanut ja kuvittanut useampia kuvakirjoja, ja tehnyt kuvitustöitä monenlaisille asiakkaille lehdistä järjestöihin ja yrityksiin. Työni selkeitä plussia on se, että saan työskennellä sellaisten aiheiden äärellä, jotka kiinnostavat ja inspiroivat minua, ja joita pidän myös tärkeinä. Kuvan pinnan alla sykkii paljon minulle merkityksellisiä asioita, kuten omaehtoisuus, vapaa ajattelu, metaforallisuus, filosofia, vastuu, elämäntaito, näkemys. Kuva on minulle tapa puhua, kertoa, välittää viestejä, tunteita ja arvoja.
Kun olin lapsi, kotimme pihalla oli kesäisin kasvimaa, josta haimme aamu- ja iltapalaleiville juuston, leikkeleen tai keitetyn munan oheen itse kasvatettua salaattia ja tilliä tai persiljaa. Yrtit tuoksuivat ihanalle, ja lehtisalaatillakin oli maku. Niitä kutsuttiin kesäleiviksi. Muistan, että oli jännää voida vaan itse astella kasteen peittämän nurmikon yli paljain jaloin hakemaan maasta ruokaa leivän päälle.
Yhä enemmän saan nautintoa ruuan maun lisäksi myös siitä, jos tai kun tiedän, miten erityisesti kyseinen ateria tekee hyvää keholleni, on puhdasta torjunta- ja lisäaineista, ja eettisesti kestävää.
Sofia Pusa – Villipuutarha
Kuvitusta tehdessä minua inspiroi ajatus kukoistavasta ja tuoksuvasta puutarhasta. Kuvittajana en ajattele kukkia ja kasveja vain kauniina koristeina, vaan minulle ne symboloivat toivoa, luovuutta ja sisäistä voimaa. Toivon kuvitusteni välittävän tämän tunteen voimakkaiden värien ja maalauksellisen ilmaisun kautta.
Taiteella oli iso merkitys lapsuudessani, mutta alaa valitessani minulla ei käynyt mielessäkään, että siitä voisi saada ammatin. Asuessani Meksikossa kauppakorkean vaihto-opintojen aikana minulle kirkastui, mitä oikeasti halusin tehdä elämälläni ja monen mutkan kautta päädyin opiskelemaan toisen tutkinnon ja vaihtamaan alaa – yksi vaikeimpia ja parhaita päätöksiäni ikinä! Kuvituksissani voi kenties vieläkin nähdä jälkiä Meksikon kirkkaasta väripaletista.
Teen paljon itse ruokaa ja ruuanlaitossa minulle on tärkeää yksinkertaiset, puhtaat ja vastuullisesti tuotetut raaka-aineet. Saatankin käyttää kaupassa tuskastuttavan kauan aikaa pakkausselosteiden tutkimiseen. Lempiruokani on aamupala: kaurapuuro raejuustolla ja tuoreilla mustikoilla – monesti haaveilen tästä jo iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Aamupala, kahvi ja päivän lehti on rituaali, jota ilman päiväni ei lähde käyntiin.
Sami Viljanto – Onnea etsimässä & Muu maa
Molempien teosten toivon ensisijaisesti tuottavan katsojilleen hyvää mieltä. Haluan kuitenkin painottaa, että kaikki teosten herättämät ajatukset ja tunteet ovat mielestäni yhtä oikein. Onnea etsimässä -teoksen taustalla on ajatukseni yrityksestä ymmärtää ihmisten erilaisia valintoja. Sitä kuinka samaan lopputulokseen voi päästä useampaa eri reittiä, vaikka reitit keskenään näyttäisivätkin hyvin erilaisilta. Tässä teoksessa yritin kuvata ajatusta abstraktin onnen etsinnän kautta.
Muu maa -teoksessa pyrin vähäeleisempään kerrontaan ja halusin keskittyä ensisijaisesti niin väreiltä kuin muodoiltaankin harmonisempaan lopputulokseen. Halusin kuvata jonkinlaista mielikuvituskasvia tai -pensasta, ehkä eräänlaista mielikuvitusmustikkaa. Ajattelin teosta tehdessäni luonnon monimuotoisuutta ja ihmeellisyyttä. Sitä, että vaikka yrittäisin keksiä kuinka mielikuvituksekkaan kasvin, luonto on jo todennäköisesti tehnyt jotain paljon uskomattomampaa. Toivon, että onnistumme ihmisinä arvostamaan ja vaalimaan sitä enemmän kuin tähän saakka.
Tällä hetkellä ajattelen, että työssäni tärkeintä on uteliaisuuden ja rohkeuden säilyttäminen. Toivoisin kykeneväni pitämään niistä huolta myös jatkossa, pyrkien hitaasti jatkuvaan kehitykseen, hyväksyen kuitenkin myös keskeneräisyyteni niin kuvittajana kuin ihan ihmisenäkin.