Hiilijalanjäljen nollaus ei tapahdu yhdessä yössä – miksi pidempi tie on vastuullisempi valinta?

Reittejä ruuan hiilijalanjäljen nollaamiseen on kaksi: nopeampi ja hitaampi. Me Valiolla olemme valinneet pidemmän tien, sillä uskomme, että vain haastamalla itsemme ja koko maitoketjun teemme pysyviä ja kestäviä muutoksia, ja voimme saavuttaa hiilineutraalin maidon vuoteen 2035 mennessä.

Huoli ilmastosta kannustaa yhä useampaa meistä miettimään, millaisia valintoja voi itse tehdä pienentääkseen omaa hiilijalanjälkeään. Keinoja tähän on monia, ja vastuumme tuntevana ruokatalona haluamme tehdä valinnasta mahdollisimman helppoa. Siksi olemme ottaneet kunnianhimoiseksi tavoitteeksemme nollata maidon hiilijalanjälki vuoteen 2035 mennessä.

Mitä tarkoitamme hiilijalanjäljen nollauksella? Haluamme luoda hiilineutraalin maitoketjun tekemällä ensisijaisesti muutoksia omassa toiminnassamme – eli siellä, missä päästöt syntyvät. Käytännössä tämä vaatii paljon yhteistyötä eri alojen huippuasiantuntijoiden kesken, nykytilanteen perinpohjaista tutkimista sekä uusien tuotantotapojen kehittämistä vastuullisella ja kestävällä tavalla. Nollaamme tuotannossa syntyviä päästöjä omassa toiminnassamme: kehitämme uusia tapoja sitoa hiiltätuotantoketjun aikana samalla kun löydämme uusia keinoja vähentää päästöjä.

Pyrimme tavoitteeseen erityisesti kolmea reittiä: sidomme nurmipeltoihin ilmasta nykyistä enemmän hiilidioksidia, haluamme tehdä tulevaisuudessa lannasta biokaasua, joka korvaa liikenteen fossiilisia polttoaineita ja vähennämme soista raivattujen peltojen eli turvepeltojen päästöjä. Emme siis ole hankkineet hiilijalanjäljen kompensaatioita oman toimintamme ulkopuolelta, vaan teemme pysyviä muutoksia omiin toimintatapoihimme, jotta maitoketju itsessään olisi tulevaisuudessa hiilineutraali aina maitotilalta tehtaisiin saakka.

Meiltä on kysytty, miksi ostetut päästökompensaatiot, esimerkiksi metsitysprojektit Afrikassa, eivät ole mukana Valion työkalupakissa. Emme toki sulje pois oman tuotantoketjun ulkoista päästöjen hyvittämistä yhtenä mahdollisena tulevaisuuden työkaluna. Kompensaatioilla on oma roolinsa maailmanlaajuisessa päästöjen vähentämisessä, mutta jos kaikki yritykset ostaisivat vain päästöhyvityksiä, niin päästövähennysten ja nielujen kehittäminen voisi jäädä vähemmälle. Kompensaatioiden hinnan tulisi olla sen verran korkea, että yrityksille olisi houkuttelevampaa vähentää omia päästöjä kuin ostaa edullisia kompensaatioita. Ajatus on siis ihan sama kuin EU:n päästökaupassa: sen tavoite ei ole päästöoikeuksilla kaupankäynti, vaan se että yritykset kehittäisivät vähähiilisiä teknologioita.

Miksi sitten vasta vuonna 2035? Syy tähän on yksinkertainen: maidon hiilijalanjälki ei nollaannu sormia napsauttamalla, vaan vaatii koko maitoketjun tarkastelua, arkisten tekojen muuttamista ja uusien teknologioiden innovoimista – sellaisen maidontuotannon kehittämistä, jollaista ei vielä kokonaisuudessaan ole olemassa.